Mistähän sitä saisi kipinän ajatusten naputteluun tänne.
Eikä miettiä mielessään tai kirjoitella FB:ssä .
Ehkä se on vaan niin että aikansa kutakin.
Niin vuosi sitten oli Äidilläni palaveri palvelukoti paikasta. Oltiin jännän äärellä silloin, koska äiti ja asioiden ymmärtämys ei ole se paras yhdistelmä.
Saatiinhan sitä palaveri läpi, muutamalla läheltä piti tilanteella.
Äiti kun ei kuurona ihmisenä ymmärrä sanaa "Oma tahto", se oli hänelle erittäin vieras.
Kun on tottunut lapsesta lähtien, että joku " korkeampi taho" sanelee tahdin.
Päätöshän tuli sitten olikohan se kesäkuussa -18
Elokuussahan -18 äiti muutti kuurojen palvelukotiin.
Mitä äidille kuuluu tänään yli ½v jälkeen.
Helkutin hyvää jos pitäisi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi.
Korttirinki alkoi samantien pyöriä ystävien kera. Poikaystävä ehdokkaitakin rupesi tulemaan ja niitä on edelleen *nauraa*
Alun vaippaongelma saatiin kuriin.Tiesin että äidillä menee vaippoja ihan turhaan. Nyt valvotussa paikassa saatiin asiat mallilleen. Nyt riittää 3kk omatarvike jakelun vaippa satsit.
Ennen ei riittänyt. Kivuillekkin löydettiin oikeat lääkkeet :)
Rollaattori on kylläkin vaihtunut pyörätuoliin. Mutta mieli on iloinen ja pirteä.
Kommunikointi omahoitajan kanssa on selkeetä ja hyvää.
Sähköpostilla saan kuvia sekä viestejä äidin tilanteesta.
Meitä haastateltiin Kuurojen lehteen viime vuoden puolella. (huokaus)
Minun 4v taistelua haluttiin kuulostella ja ihmetellä.
Joku aika sitten tehtiin video sekä juttu.
Nyt saa riittää siitä taistelusta.
Vaikka äidilleni en ollut koskaan mitään. Alzheimer muutti äitiä, negatiivisuus minua kohtaan muuttui positiiviseksi. Moni sanoi että nyt äitisi ymmärtää sinua. Paskat!!!
Sairaus sieltä pulpahtaa, onneksi ei ole väkivältainen tai enemmän negatiivinen minua kohtaan.
Muiden kuurojen vanhempien kuulevat lapset teki asiat monta kertaa paremmin kuin minä.
Hiusvärini oli yleensä kamalia, vaatetus jne...
Mutta silti ...hän on äitini. Äitini puolesta taistelen viimeiseen hengen vetoon.
Kuka sen olisi tehnyt jos en minä ?? Toinen äitini lapsista ei ole kiinnostunut tästä asiasta.
Elämä on ja porskutellaan taas eteenpäin.
Hieman turhautuneena mutta, nyt saan elää ns. omaa elämää rauhassa (melkein)
Omassa elämässä mennään seesteisen varovasti eteenpäin. Menivät viime vuoden puolella tekemään minusta mummon. Poikani perheeseen syntyi pieni ihana prinsessa.
Tyttöseni porskuttavat elämää eteenpäin :)
Ihanaa kevättä sinulle.💕🍷🐯
jään miettimään että mistä kipinä tähän kirjoitteluun...
Täytyy sivupersoonien kanssa pitää palaveria 😉
