Tyyppejä ei ole kamalasti näkynyt keittössä pitämässä mitään pileitä.
Yksi eksynyt tyyppi oli Wc:ssä ja nyt odottelen Ötökkämasterin yhteydenottoa kun sanoivat että palaavat asiaan 1½ viikon päästä.
No minä pommitan kun 2 vkoa tulee täyteen.
Ötököistä vielä tuli mieleen. Tuossa perjantaina maistelin laivatuliaista "Rocket Cat" Kaneliviskilikööriä. Saman tyylinen kuin Fireball joka on hyvä kurkkukipuun lääke *nauraa*
Pieni snapsilasillinen ennen nukkumaan menoa ja pari päivää.
Ei ole krapulaa mutta ei myöskään kurkkukipua :)
Niin mitä olinkaan kertomassa. Raketti Kissasta en tykännyt koska siinä tuli viina (viski ) voimakkaasti läpi. Silloin juoma rupeaa tökkimään jos viina maistuu.
Taisin miettiä että jos kaadan lavuaariin koko pullon.
Sitten äkkäsin ötökät... Hetken päästä oli mielikuva mielessä rivi torakoita lättähattuineen, savukkeet suupielessä vetämässä jotain Jazz keikkaa tiskipöydälläni.
Eli Raketti Kissa jää varalle jos Fireball loppuu *nauraa*
Minua haluttiin tässä eräänä päivänä haastatella Kuurojen Lehteen.
Ensin mietin että äääsh! En halua, sitten olisi haastatellut äitiäni. Mutta äitini tuntien niin se olisi ollut lyhyt ja turha haastattelu. Taistelusta Kotihoidon ja H:gin kaupungin kanssa.
Siitä äidillä ei ole oikeastaan mitään mielikuvaa. Korkeintaan sanoisi tyttöni P! hoitaa asian.
Sitten hän kertoisi omaa elämän tarinaa, siitä kohtaa mikä tulee sillä hetkellä mieleen.
Suostuin haastatteluun, haastattelija on kuuro nainen. Hän heitti minulle pinon kysymyksiä ja minä yritin tapani mukaan perusteellisesti kertoa. Mitä on ollut? Miten hankalaa on ollut? yms.
Mitä vielä sitten tuli kysymys että kuva oikein minusta. No voi hyvää päivää *nauraa*
Äidistä kaivoin pari hyvää kuvaa hänelle valmiiksi. Eilen hän kävi luonani ja taisin heittää hänelle
että pärjätäänkö me? Kun hänellä uusi viittoma ja minulla vanha.
Sovimme tapaamisen ja hän oli niin tutun oloinen. Meillä meni jutustellessa tunti ihan kevyesti.
Eli jutustelumme onnistui, vanha ja uusi viittoma, suuliikkeet ja kirjaimet :)
Viitoin kuulemma hyvin :) Jes!
Sain tietää miksi hän halusi tehdä tämmöisen jutun lehteen.
Yksinäinen kuuro vanhus on aivan yksin .
Sairaalassa tai missä tahansa, jos ei ole oman kielen osaajia ympärillä.
Surullista että kaltaisiani kuurojen vanhempien lapsia on jonkun verran.
He eivät välttämättä osaa kunnolla viittoa.
Heitä ei kiinnosta vanhempansa ? Mikä on todella surullista. Eikä tämä ole kuurojen ympärillä oleva asia. Vaan kyllähän sitä kuulevienkin parissa tapahtuu siinä missä kuuroillakin.
Itseltä puuttuu tuo mutteri. Kuka olisi äitini asiat hoitanut jos en minä ? *miettii*
Jäin miettimään että kuuroilla pitäisi olla joku yhteyspaikka/henkilöt tms.
Kun on kuitenkin pieni piiri iäkkäämpiä kuuroja niin siinä mielessä.
Selvittää iäkkäät kuurot xx-xx ikäiset. Käydä heidän luonaan ja tiedustella onko apuja.
Jos ei ole niin tarjota heille jotain apua hakemuksien teossa, sairaaloissa yms... *miettii*
Äitini joka on siellä palvelukodissa nyt, niin hänellä on päiviin tullut elämää ja väriä.
Hänellä on nyt uintia, kuntosalia, saunomista, korttirinkiä iltaisin ystävien kanssa.
Retkiä tehty jo muutamat. Lisänä tulossa käsityöpuuhastelua kangaspuilla.
Muistan kun äiti haaveili aikoinaan kangaspuista mutta ei meillä ollut tilaa, eikä varaa moiseen.
Liikutuin siitä että äidin olemattomaan 24/7 elämään on tullut erillaisia tekemisiä ja tapahtumia.
Ensi viikolla menen taas katsomaan äitiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti