Kirjan koskettelua, kirjastoa

Pitäisi ehkä kirjoitella enempi niitä näitä linnunpäitä, tai jotain mutta ei kovinkaan syvällistä.
Tammikuuta on menty pari viikkoa ja Äidillä on käynyt KSH:n lääkäri ja äiti oli hänelle aivan
uusi tapaus ns. urallaan.
Näitä sattuu, mutta sitten saada se ihminen ymmärtämään mitkä on äidin tarpeet tai
se mitä äidille kuuluu omalla äidinkielellään.

Kuurojen liitosta tavoitin henkilön jolta saan apuja ainakin siihen että mihin äiti on oikeutettu ja
mitä kaikkea hänelle kuuluisi. Tai jotain siihen suuntaan.
En usko ennenkuin sitten pyydän apuja ja saan.

Lomajaksoja äidille yritän saada mutta henkilö joka hoitaa äidin asiaa ei vastannut vastaaja viestiin,
ei sähköpostiin vaikka lukukuittauksen siitä sain.
Kun sitten tämän viikon Maanantaina soitin hän olikin kas lomalle jäänyt...
No jos en ens viikolla häneen saa yhteyttä selvitän hänen esimiehen, tämä on aina niin turhauttavaa
hommaa.
Itse kun olen vanha niin lapsillani on ehkä helpompaa saada minut jonnekkin mummokeskukseen
kökkimään loppuelämäkseni.


Silmiini osui joku aika sitten tämä Kirjailia Sophie Hannah joka kirjoittaa Murharouva
Agatha Christien Poirotista ??
Silloin en jaksanut ajatella että lukisin sitä, mutta nyt on sellainen tunne että voisi ruveta
taas lukemaan silloin tällöin jotain kirjaa jos se olisi mielenkiintoinen jollain tavalla..
Eli kaivoin Googlesta jotain tietoa tästä S.Hannahista....


Vuonna 2014 dekkarikuningatar Agatha Christien perikunta päätti fanien toiveesta julkaista uuden Poirot-tarinan. Kirjoittajaksi valikoitui brittiläinen kirjailija Sophie Hannah, jonka ensimmäinen Poirot-kirja, Nimikirjainmurhat, nousi suureen kansainväliseen suosioon.

Sophie Hannah (s. 1971) on tunnettu psykologisista jännäreistään, joita on käännetty yli 30 kielelle, televisioitu ja palkittu. Hannahin Poirot-tarinat ovat Agatha Christien perikunnan siunauksella ja tiukasti dekkarikuningattaren kultakauden hengessä kirjoitettuja murhamysteerejä. Hannah on ollut Christien vannoutunut ihailija viisivuotiaasta lähtien.

Katsotaan kuinka minun sitten käy, muutaman kymmenen sivua olen lukenut ja hieman joku
särähtää korvaan. Luen kirjan ja katsotaan sitten miltä se tuntuu lopussa.
Jos tökkii pahasti hyllystä löytyy melkein kaikki Agathan suomennetut kirjat. Pitäisi tehdä
tai kaivaa lista ja katsoa mikä se puuttuva määrä on.

Jos lukeminen rupee kulkemaan voi penkoa omaakin kirjahyllyä tai sitten kirjaston aarteita tutkimalla. Tarvitsee vaan mennä vähän isompaan kirjastoon katsomaan mitä sieltä voisi löytää.
Muutamia kirjailijoita on mielessä, mutta luetaan tuo yksi ensin.
Masennuksen aikana en pystynyt keskittymään lukemiseen. Kirja kun oli edessä niin ajatukset harhaili kummasti. Nyt huomasin että pystyin keskittymään lukemiseen joka on minusta hyvä asia.
Masennuslääkkeet lopetin Keväällä 2015 ja ei ole ollut aikaa että olisin tarvinnut lääkitystä.

Katsotaan miten lukuprojektin kanssa käy.
Kevättä odotellen ja äidin asioita hoidellen siinä sivussa, näillä vaan on mentävä.
Myöskin tarvitsee herättää reissujuttuja varmaan tällekkin vuodelle. Katsotaan mistä sitä sitten itsensä tänä kevät-kesänä löytää.


Löysin hauskan Tikru-runon...                                              

Pikku-Tikru Miten lie pikku Tikru-paran laita? Se ei isoksi kasva jos mikään ei maita. Ei hunajaa, terhoja, ohdakkeita se huoli: on maku väärä tai piikkejä toinen puoli. Se mikä on muille eläimille mieleen on vaikea niellä tai pahasti pistää kieleen. ”Hän on kyllä jo tarpeeksi iso”, sanoi Nasu. ”Ei hän oikeastaan ole kovin iso.” ”Hän näyttää isolta”.