Yllätyksenä se lumi tulee kuitenkin ja virallisestihan se taisi tullakin.
Mutta vielä kaukana täältä koti nurkista :)
Äidillänihän todettiin tämä Alzheimer ja Dementia kesällä.
Sehän oli todella hyvä ja helpottava juttu.
Sitten on keräilty paperia ja tietoa,
äiti ei ymmärrä sairauksien nimiä pitää vaan viittoa että muistissa vikaa.
Helpompaa vaan sanoa niin, kun hänen on vaikea ymmärtää erikoisanoja.
Äidillähän on lääkitys muistisairauteen, ainakin näyttäisi että ei ole mitään sivuoireita huonoja ainakaan.. Kotisairaanhoidon kanssa hommakin jo hieman pelittää, ettei tarvitse ihan viikkottain älähtää.
Edunvalvonta- paperikin tehty ja kasattu sekä lähetetty.
Siihen saatu päätökset helpottaa omia hommia kun kaikki kulkee kauttani.
Omaisuusluettelokin toimitettu ja ajattelin että onneksi ei ole mitään ihmeellistä omaisuutta.
Sinänsä ei surullista ole kun ei ole mitään "perintöä".
Onpahan helppoa sitten seuraavaksi kun tulee joskus perunkirja-aika.
Varmaan senkin teen itse, kun ei sitä omaisuutta niin aika simppeli homma :)
On asia joka askarruttaa minua *nauraa*
Olen sitä mieltä että Alienit ovat varastaneet äitini :)
Äiti, kenelle minä tyttönä, en ole mitään. Surkea tekemissäni,
mies valinnoissani ja elämässäni muuten.
Minä, joka ei koskaan onnistu anomaan hänelle sellaisia juttuja,
mitä hän haluaisi tuosta vaan.
Muiden kuurojen vanhempien lapset ovat taitavampia kuin minä.
Minulta kun vielä puuttuu ne vehkeet jalkojen välistä, sellaiset pysyvät heiluvaiset.
Miksikö minusta tuntuu että Alienit ovat vaihdon tehneet ?
Äitini jopa kiittää minua tuumaten että olen "kiltti tyttö", halaa minua ja suukottaa poskelle.
No se on lääke/ sairauden takia muuttunut, toisille ehkä väkivaltasuutta yms
(niitäkin odotan. En siis ylläty jos kimppuuni hyökkää )
Negatiivisuus minua kohtaan sen 50 vuotta, muuttui sairauden myötä.
En ole katkera, hymyilyttää enemmänkin ja tuumaan tuota että se ei ole äitini vaan sairaus.
Vaikka jotkut sanoo että nyt on tajunnut mitä olen tehnyt..
En usko sitä ...sairaus sen tekee :)
Mulla ei ole tästä mitään harha kuvitelmaa. Tiedän äitini ja tilanteen.
Toivon että äiti saa viettää rauhaisan loppuajan elämässään.
Yritän saada apuja ja jotain extrakivaa ja senkin sain ....Äiti pääsee jouluksi ikäistensä kuurojen, koulu ajan ystävien luokse joulua viettämään. Se tulee olemaan helmeä :)
Saan itse sitten hengähtää joulun ajan...
Olisihan se ihana mennä valmiin pöydän ääreen ja nauttia vaan olemisesta. Tenkkapoona vaan se että tarviis voittaa lotossa joku mukava pieni potti rahaa :)
Elämä vaan menee näin ja ihmetellen katselen ympärilleni yksinäni.
Onneksi on Lapset ja Ystävät tai jotain semmoista :)
Jäädään odottamaan sitä talvea :)
Terveisin Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti