Muistisairaan äitini pieni onnettomuus ja minä olen hankala !

Olin Tiistaina viime viikolla siis menossa Kissalandiaan kun nuorimmaiseni sai tilaisuuden syyslomalla lähteä Lontooseen.
Pääsen Lahteen kun tulee puhelin soitto kotisairaanhoidon tyttöseltä.
Tyttö ilmoitti että äiti on kaatunut, lyönyt päänsä ja viety ambulanssilla tikattavaksi sairalaan.
Hän soitti minulle siis klo 15 hujakoilla. Tilanne tapahtunut 1-2 tuntia aikaisemmin.
Kepeästi ilmoitti että sinne meni. Kun tivasin onko tulkkia tilattu, onko mitä mukana hänellä ?
Perus kysymykset huolestuneelta tyttäreltä.  Tuumasi että kyllä sairaala tulkin tilaa.
Minä olinkin hankala ihminen jonka kanssa ei kannata jatkaa keskustelua !!!!????

Eikun selvittämään minne äiti olisi voitu viedä, sitten loginen päättely ja soitto Malmin sairaalaan.
Löytyi äiti ja paikka Malmin sairaalan päivystys traumapoli.
 Saan numeron ja soitan sinne, naishenkilö vastaa.
Mä yritän selvittää tilannetta ja onko tulkkia ja kerron kommunikaation tapaa äidin kohdalla...ja mitä ja mitä tapahtuu ??  Ja traumapolin tytteli tuuma että ne pärjää ihmisten kanssa jotka ei osaa suomee? Oikeesti ?  Mitä tapahtuu?? läntätään luuri mulle ..kun mulla on tällänen asenne??

Tilanne 2 tunnin päästä kotisairaanhoidon puhelusta.

 Veljeni hälyytetty (varmuuden vuoksi)  ja sairaalasta lekuri soitti .
 Osasin kyllä kiittää lääkäriä, vaikka se meinas varmaankin että mä oon hullu akka.
Lääkäri tuumasi että oli HIEMAN KOMMUNIKOINTI ONGELMAA...ÄLÄÄÄÄ!!!!!TTU!
ja   kun sanoin että miten tämä hoitaja toimi, että olisin neuvonnut miten äidin kanssa toimitaan.
Siis kommunikoidaan !!!
En minä ollut puuttumassa ammattitaitoon.
Lääkäri tuumasi, Eikö ole nyt hyvä että minä ilmoitin että mikä on äitinne tila?
Kun kysyin mitä nyt äidille tapahtuu. Onko hakija tai mitä ?
Lääkäri vähän änkyttäen että kotisairaanhoidon kanssa selvitetään että pistetään äitinne taksiin jne..
EI HELVETTI!!!
Annoin veljeni numeron jos ei kotisairaanhoidon kanssa onnistu..(tiesin että ei onnistu)

Äidillä oli 3 Tikkiä . Veljeni haki äidin ja oli  muutaman tunnin siinä äidin kanssa.
Kotisairaanhoito sitten seuravana päivänä sai palautetta ja he käyvät muutenkin äidillä joka päivä.
Seuraavana aamuna
Kotisairaanhoidon pomon kanssa juteltu, Palaute annettu.
Kun muut työntekijät tietää että heillä on yksi joka pystyy kommunikoimaan äidin kanssa täysin.
Muut ei siihen pysty ja äiti hymyilee ja nyökyttää että ymmärtää mukamas.
""Tyyliin ymmärsin ymmärsin häivy!! ""

Sairaalan jätän vielä rauhaan. Kun ihmiset ymmärtäs että minä en arvostele heidän ammattitaitoa vaan heidän Kommunikointi taitoaan.
Kun asiakas on Kuuro (ja maininta että oikeasti ei kuule! ) ja 90% näkövammasuus. Eli äiti ei näe kunnolla kasvon ilmeitä koska kasvot näkyvät harmaana alueena. Pitää olla 1m alle lähellä äitiä ja viittoa :) hoh hoh hoijaa... Eli ei tunnista ventovieraan suunliikkeistä mitään :/
Että semmosta taas vaihteeksi. Johan pitkään meni suht hyvin....

Jälkikäteen kun kysyin äidiltä että miten meni. Oli vaan alistunut kohtaloon ettäkait sitä joku tulee jossain vaiheessa auttamaan sairaalassa kun on. Ainoa mitä oli ymmärtänyt että Poika tulee hakemaan.Odota. Että näin meillä ....


Tänään äiti oli kaatunut. Kotisairaanhoidon ihminen soitti (viitomakielentaitoinen se ainoa)
että näin on käynyt ja sanoi heti että ei vakavaa. Kehotin Turvapuhelimen kautta tilamaan nostoapua.
Kipitin sitten eteläsiipeen ja päästin Kotisairaanhoidon ihmisen jatkaamaan töitään.
40 min odoteltiin kun pojat tulivat nostamaan äiteen ja olin siinä tovin hänen kanssaan...

Että semmoista..
Pistää miettimään niitä vanhuksia joilla ei ole ketään tai on. Mutta eivät lähiomaiset välitä.
Tässä haluan sanoa että ei äitini minua ole arvostanut. En tee mitään ja muiden kuurojen vanhempien lapset tekee ja kaikki onnistuu. Ei haittaa en ole katkera monta kymmentä vuotta sitten saatoin olla katkera. Asian on vaan niin että hän on minun ÄITI!
Ja mun velvollisuus lapsena on hoitaa oma äitini loppuun asti vaikka en mitään tee oikein.
Taistelen äidilleni edes vähän välttävää loppuelämää.

Vaikka välillä kiltiksi tytöksi haukkuu, mutta nyt ei ole ollut Alien äitiä :)
Nyt ei tule kehua ei moitetta :) Näillä mennään ja ootellaan Äidin joulu-loma viikkoja :)

Miten sinun Isäsi ja Äitisi voivat? jos ovat vielä elossa ?

Ajatuksia Muistisairaasta äidistä...

Syksy on loppu suoralla ja Talven tuloa odotellessa.
Yllätyksenä se lumi tulee kuitenkin  ja virallisestihan se taisi tullakin.
Mutta vielä kaukana täältä koti nurkista :)
Äidillänihän todettiin tämä Alzheimer ja Dementia kesällä.
Sehän oli todella hyvä ja helpottava juttu.
Sitten on keräilty paperia ja tietoa,
äiti ei ymmärrä sairauksien nimiä pitää vaan viittoa että muistissa vikaa.
Helpompaa vaan sanoa niin, kun hänen on vaikea ymmärtää erikoisanoja.
Äidillähän on lääkitys muistisairauteen, ainakin näyttäisi että ei ole mitään sivuoireita huonoja ainakaan.. Kotisairaanhoidon kanssa hommakin jo hieman pelittää, ettei tarvitse ihan viikkottain älähtää.
Edunvalvonta- paperikin tehty ja kasattu sekä lähetetty.
Siihen saatu päätökset helpottaa omia hommia kun kaikki kulkee kauttani.
Omaisuusluettelokin toimitettu ja ajattelin että onneksi ei ole mitään ihmeellistä omaisuutta.
Sinänsä ei surullista ole kun ei ole mitään "perintöä".
Onpahan helppoa sitten seuraavaksi kun tulee joskus perunkirja-aika.
Varmaan senkin teen itse, kun ei sitä omaisuutta niin aika simppeli homma :)

On asia joka askarruttaa minua  *nauraa*
Olen sitä mieltä että Alienit ovat varastaneet äitini :)
Äiti, kenelle minä tyttönä, en ole mitään. Surkea tekemissäni,
mies valinnoissani ja elämässäni muuten.
Minä, joka ei koskaan onnistu anomaan hänelle sellaisia juttuja, 
mitä hän haluaisi tuosta vaan.
Muiden kuurojen vanhempien lapset ovat taitavampia kuin minä.
Minulta kun vielä  puuttuu ne vehkeet jalkojen välistä, sellaiset pysyvät heiluvaiset.

Miksikö minusta tuntuu että Alienit ovat vaihdon tehneet ?
Äitini jopa kiittää minua tuumaten että olen "kiltti tyttö", halaa minua ja suukottaa poskelle.

No se on lääke/ sairauden takia muuttunut, toisille ehkä väkivaltasuutta yms 
(niitäkin odotan. En siis ylläty jos kimppuuni hyökkää )
Negatiivisuus minua kohtaan sen 50 vuotta, muuttui sairauden myötä.
En ole katkera, hymyilyttää enemmänkin ja tuumaan tuota että se ei ole äitini vaan sairaus.
Vaikka jotkut sanoo että nyt on tajunnut mitä olen tehnyt..
En usko sitä ...sairaus sen tekee :) 
Mulla ei ole tästä mitään harha kuvitelmaa. Tiedän äitini ja tilanteen. 

Toivon että äiti saa viettää rauhaisan loppuajan elämässään. 
Yritän saada apuja ja jotain extrakivaa ja senkin sain ....Äiti pääsee jouluksi ikäistensä kuurojen, koulu ajan ystävien luokse joulua viettämään. Se tulee olemaan helmeä :)
Saan itse sitten hengähtää joulun ajan... 
Olisihan se ihana mennä  valmiin pöydän ääreen ja nauttia vaan olemisesta. Tenkkapoona vaan se että tarviis voittaa lotossa joku mukava pieni potti rahaa :)

Elämä vaan menee näin ja ihmetellen katselen ympärilleni yksinäni.
Onneksi on Lapset ja Ystävät tai jotain semmoista :)

Jäädään odottamaan sitä talvea :)
Terveisin Minä

syksy...

                                                        Miettii pitäisikö palata,....