Olipa loppuvuosi aikamoista oman sairastelun puitteessa ja sitten pääsin reissuun lähtemään.
Mutta Uudenvuoden aattona ,Äidillä kaatumista, esikoiseni joutui aikamoiseen rumbaan.
(miten ikinä sellaisen voi korvata)
Veljeni kävi nostamassa äidin ja poistui paikalta.
Aamulla oli puhelimessa soitto yöltä, turvapuhelin hässäkkää.
Soitin sinne ja kysyin missä mennään . Oli äiti unissaan painannut hälynappia.
Mutta kun kerroin kaatumistilanteen yms. Tuumasivat että pitää varmaan tsekata äiti.
Esikoinen oli tulkkina. Kun ei muutakaan mahdollisuutta, itse olin Merikarvialla.
Lääkäriin tuumasivat että äiti pitää viedä ja soitin veljelleni että tälläinen tilanne.
Äiti lääkäriin ja ilmoita miten kävi.Äänestä kuulin miten vittuuntunut oli.
Mitä veljeni teki ? Käytti äidin päivystyksessä uuden vuoden aattona.. äiti oli kotona 19.30 .
Esikoisen kanssa ihmeteltiin kun ei kuulu mitään klo 22
Esikoiseni kävi katsomassa tilanteen ja kotonahan äiti. Reseptit pöydällä!!! Ei siis haettu lääkkeitä!!
Kysyin veljeltäni miten äidin kanssa kävi.
Sitten Hän kertoi mitä hyvin lyhyesti. Kun kysyin perään onko lääkkeet haettu (siinä vaiheessa tiesin että ei ollut hakenut) en saanut vastausta, enkä siihen että miksi ei ilmottanut mitään.
Oli niin kiire uudenvuoden viettoon ,että äidin tila yks hailee ja uuden vuoden aattona tämä.
Ja oli menossa sunnuntaina seuraavan kerran ?? Lääkkeissä antibioottia !
Jos esikoiseni olisi käynyt niin en tiedä mikä olisi ollut äidin tilanne.
Enkä vieläkään ole saanut veljeltäni vastausta.
Enkä saakkaan varmasti.
Eniten harmittaa että olin kaukana poissa. Että esikoiseni joutui tekemään työn...
Paskat pöntön päältä ja ympäriltä ,lattian luuttuumiset kusesta yms.
Sitten äitini kehtasi arvostella tyttöni sängyn petaamista kun minä vaan käskin heittää peitot päälle.
Olisi pitänyt pedata täydellisesti ??!!! Kuulemma olisi tytön pitänyt mennä sairaanhoito-kouluun jossa olisi opetettu petaamaan.
No!! Kielsin esikoiseltani tämän homman. Meillä kun esikoisen kanssa on yksi vika.
Meillä ei ole munia jalkojen välissä.
Siksi emme ole mitään.
TÄnään olen hoitanut jotain juttuja äidille ja paperisota vuoden vaihtuessa on mukavan iso.
Anomuksia sinne ja tänne!
Sitten äitini kuittasi kaiken neuvottelujen jälkeen että olen kamala ja kynteni kamalat (lue sininen kynsilakka) , siinä kiitos häneltä.
Vaikka vituttaa kuin pientä oravaa. Hän on valitettavasti äitini. Hoidan homman loppuun asti.
Veljeä minulla ei enään ole. On vain Henkilö jonka äitini on synnyttänyt.
