Kynttilä muistolle näin virtuaalisesti.
En ole haudalla käynyt vuosiin, kymmeniin.
Muisto pysyy mielessä , ei hautakivessä.
Ensimmäinen mieheni kuoli 22v sitten,
mies joka sanoi että kasvata lapset kuten haluat.
Itseäsi saat syyttää kun kaikki menee pieleen.
Kaksi lastamme pärjäävät ja loistavat elämässä .
Ei ole tarvinnut katua ,minun kasvatusajatus , kasvatusmaailmani
toimi kuten olen ajatellut .
Lapset kiittävät ,eikö se ole silloin palkinto oikein tehdystä kasvatuksesta.
Rajoja ja Rakkautta.
Uskomista lapseen.
Tukemista viimeiseen asti.
Elämä on vaan kummallista ,en jatkanut siis äitini "narsistimaista" kasvatusmaailmaa.
Tai mitä siinä nyt kasvatti kun itse piti olla se joka vanhempia kasvatti...
Loskaista sunnuntai ilta-päivää ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti